Kahvila

"Sitten sinun täytyy puhua hänen kanssaan, jos todella pidät hänestä!" Suomi kannusti. "Yritä vaikka ensin ystävystyä hänen kanssaan" Tino nosti nuudeleita huulilleen, ja katsoi ajatuksissaan Kiinaa.

" Voisimmeko vaihtaa aihetta" Yao tiuskaisi lähes suutuspäissään. Hiljaa hän jatkoi syömistä.
(erittäin lyhyt )

Suomi hymyili anteeksipyytävästi, ja jatkoi itsekin syömistä. "Silti te olisitte kaunis pari" Tino kiusasi tönäisten kevyesti kiinalaista.

Hetken Yao luuli tukehtuvansa nuudeleihin, sen verran kova shokki suomalaisen sanat olivat olleet "kaunis pari". Yao yski yskimistään vesi silmistä valuen.
" ka..karh" Yao nieleskeli ja yritti saada sanoja ulos suustaan.

"Aaaaw, älä kiellä sitä! Voin jo kuvitella teidät kävelevän käsi kädessä~" Suomi haaveili. Haavekuvaan sekoittui myös hän ja Berwald kävelemässä romanttisessa puistossa kahdestaan.

Hetken aikaa hän oli varma että näki ivanin joka ojensi kättä häntä kohden kuutamon valossa,iltakävelyllä aivan kahdestaan. Yao tunsi kuinka naama alkoi kuumottaa ja pudisteli ajatukset pois mielestään, miksi hän oli kertonut ivanista.
"vaihdetaan aihetta,aru" Enää Yao ei jaksanut olla kohtelias,sen verran nolostunut hän oli ajatuksistaan ja suomen sanoista

"Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut olla liian utelias..." Suomi pahoitteli ja söi nuudelit loppuun. "Puhutaan vain jostain muusta. Tuotaa..." Suomi mietti hetken. "Kuinka kauan olet pitänyt Ivanista?" Suomi lopulta kysyi.

"Oh, anteeksi, unohdin jo että piti vaihtaa aihetta..." Suomi hymyili nolostuneena.

(Anteeksi, kun o tauko, tässä on pidetty, hienoja koneettomia hetkiä, mutta tulin nyt takas )

Yao vaipui epätoivoon, tuonpojan kanssa oli mahdotan puhua tai no,ei ehkä mahdoton, olihan Tino sittenkin aika kiva ja iloinen ihminen.
" ei se mitään, sinä taidat pitää tästä aiheesta" Yao levitti naamalleen puolitekohymynsä.

//Moniko kuolee kauhusta jos loikkaan tähän mukaan? Vaikuttaa kiintoisalta, tosin käy jos ette halua minua häiritsemään //

Arthur astui sisään kahvilaan. Britti oli ollut aikeissa juoda teetä lukiessaan kunnon romaania vastapainoksi kasvatustieteen oppikirjalle, mutta tuli toisiin aatoksiin havaittuaan kaksi kovin tuttua henkiöä kahvilassa. Ajatellen yllättää pojat, Arthur päätti mennä ensin tilaamaan teensä ja skonssinsa, toivoen ettei tulisi huomatuksi. Toisaalta, tarkemmin katsottuna nuorukaiset olivat kovin salaperäisen olisia ja punastuneet hieman molemmat. Arthur mietti, olisiko heitä sittenkään viisasta häiritä. Toisaalta, kahvila oli julkinen paikka, ja poika saneli tilauksena tarjoilijalle tiskin takana, samalla tarkkaillen kahta tuttuaan.

//Yao: Joo ei mitään, mullakin on ollut hiiiiieman pitkiä ropetus taukoja täällä... ^^'
Arthur: Yay~ Englanti tuli mukaan~ x)

"Ehe he he..." Suomi nauroi hermostuneena. "Niin taidan pitää. Mutta minusta on vain mukava kuulla, että muutkin ovat rakastuneita~" Tino sanoi. Tino mutusteli nuudeleita ajatuksissaan, ja sattui näkemään Englannin kauempana. "Eikö tuo ole Arthur...?"

//Kiva että tähä tuli lisää porukkaa mukaan !//

"Teidätkö mitätä.. minusta.sinä." yao oli juuri aloittamassa lauseen kun kuulin Tinon lausuan Englannin nimen.
"Arthur?" Yao nosti katseensa ja antoi sen vaeltaa ympäri ruokalaa.

//Hehe, onneksi tulin :3//

Arthur havaitsi menettäneensä yllätysetunsa huomatessaan kohteidensa vilkuilevan ympärilleen. Oikeastaan Tino oli jo paikantanut hänet. Britti päätti hylätä kaikki ajatuksensa kaksikon pelästyttämisestä ja käveli suoraan heitä kohti teensä kanssa. Tarjoilija oli luvannut tuoda skonssit pöytään.

"Good day. Sopiiko, jos liityn seuraanne?"

// minulla on sellainen paha aavistus, etten ole tervetullut mutta heittäkää ulos jos niin on! //

Venäjä oli sattumoisin jo käytävällä lähtenyt seuraamaan Englantia, koska hänellä ei ollut parempaa tekemistä. Kokeet alkoivat olla takanapäin ja nyt oli viikonloppu, joten hänellä ei ollut parempaakaan tekemistä. Ehkä hän voisi saada toisesta ystävän? Toisen mentyä kahvilan ovesta ja Venäjän seurattua perästä tämä ajatus kuitenkin katosi, koska hän näki erään hyvinkin tutun kasvon istumassa pöydän ääressä - erään toisen tutun kanssa! Ja Arthur meni vielä lisäksi heidän pöytäänsä, joten ehkä Venäjäkin voisi tunkea mukaan? Näinen tuumineen venäläinen käveli ostamaan valtavan kupillisen kahvia ja käveli hymyillen lupaa kysymättä istumaan pöytään, jossa muu kolmikko jo vietti aikaansa.
"Privet!" hän tervehti istuutuessaan ja soi pöydässä jo istuville valtioille leveän hymyn.

//Omg Ivan!

"Moi moi~ Tule vain! Hauska nähdä! Mitä kuuluu? Me tässä äsken Kiinan kanssa juttelim..." Suomi valahti valkoiseksi, kun näki Venäjän istuvan vieressään. Suomi siirtyi vaistomaisesti hieman kauemmas naapuristaan. "H-h-hei, Ivan..." Tino tervehti.

Yao hymyili Arthurille ja kohotti kätensä pieneen tervehdykseen ja antoi Tinon hoitaa puhe puolen. Sitten ovesta käveli, ivan. Yao silmät ravähtivät auki, ja hän yritti pysyä tyynenä. Hän kuuli kuinka tino änkytti tervehdyksen.
" Hei, ivan,aru" Yao kuiskasi hiiren hiljaa.

Arthur teki tilaa Ivanille ja hörppi teetään. Hän mietti miten oikeastaan oli onnistunut joutumaan tilanteeseen joka muuttui hetkessä näin epämukavaksi, mutta tajusi sen olleen sattumaa. Poika levitti skonssille "Clotted Cream"-nimistä tavaraa, ja haukkasi palan.

"Hei Ivan. Tino, olit sanomassa jotakin?"

Venäjä nyökkäsi muiden valtioiden tervehdyksille hymyillen, mutta hiljeni sitten kuuntelemaan näiden keskustelua. Hymy ei kuitenkaan häipynyt kasvoilta minnekään. Etäisesti tutun kiinalaisen käytös kuitenkin kummastutti häntä hiukan, joten hän käänsi katseensa tähän ja katseli Yaoa yrittämättäkään peittää uteliaisuuttaan.

Kiinalainen ei jaksanut keskittyä siihen mitä Arthur puhui. Hän huomasi istuvansa Venäläisen kanssa samassa pyödässä. Hän pyyhki nopeasti suunsa hihaan ja huomasi ivanin tuijtotavan häntä. Yao kohotti katseensa suoraan venäläisen silmiin. Ivan tosiaan katsoi häntä. Yao levitti kasvoillensa söpöimmän hymynsä.

"Eeeeeh... me tuota, juttelimme siitä, kuinka Yaolla oli viime viikolla kokeet!" Tino valehteli, sillä hän ei uskonut Kiinan ilahtuvan siitä, jos hän ilmoittaisi, että he olivat puhuneet äsken Kiinan ihastuksesta.
"Mutta ei siitä sen enempää! Mitä teet, Arthur viikonloppuna?" Tino kysyi.

"Vai niin. Kokeita on ollut kai itse kullakin, joten tuskin aiheesta halutaankaan sen enempää puhua. Viikonloppuna? Minä... Tuskin teen mitään kummempaa. Entä sinä?" Arthur kysyi, sillä ei todellakaan tiennyt mitä olisi tehnyt viikonloppuna. Alunperin britti oli suunittelut viettävänsä vapaan Alfredin kanssa, mutta toinen poika lähtikin Amerikkaan lomille. Arthur tunsi itsensä lievänsä petetyksi, ja toivoi Tinon kertovan jotain piristävämpää eikä kyselevän enempää.

Ivan vastasi Yaon hymyyn omalla, hiukan lapsenomaisella hymyllään.
"Etkö sinä ole Yao Wang?" hän kysyi ja kallisti päätään, irrottamatta uteliasta katsettaan kiinalaisesta. Ivan pani puolihuolimattomasti merkille, että toisen käytös oli hiukan outoa, ensin ujostelua ja sitten lähes hyökkäävä hymy, mutta jätti mainitsematta asiasta ja keskittyi sen sijaan toisen vastaukseen.

"Kyllä,aru" Hän hymyili jo hieman pienemmin, huomattuaan varmaan näyttävän hieman hyökkäävältä.
" ja sinä olet Ivan braginski?" Olo tuntui jo hieman rauhallisemmalta vaika sydän hakkasikin yhä tuhatta ja sataa.