Kahvila

Suomi istui kahvilassa juomassa kahvia varsin tylsistyneen näköisenä. Viikonloppu oli vasta alkanut tunti sitten, ja nyt hänellä oli tekemisen puutetta. Oli enemmän kuin tylsä perjantai. Normaalisti Tino suorastaan hyppisi onnesta viikonlopun alkaessa, mutta nyt oli toisin. Kaikki ystävät olivat aikataulultaan kiireisiä jopa viikonloppuna, eikä kukaan päässyt viettämään viikonloppua. Suomalainen huokaisi ja sekoitti kahviaan lusikalla. Kahvikin oli luultavasti jäähtynyt aikoja sitten. 'Perkele...' Tino ajatteli äreissään.

//Kahvila angstia... :')//

Hymy kohoili yao kasvoille, viikonloppu häämötti ja läksyä ei ollut tullut juuri mitään. Kädesseen iso mukillinen hyöryävää teetä, Hän tuijotteli ympäri kahvilaa.
Tyhjältä näytti, mutta yhdessä pyödässä istui sangen yksinäisen näköinen poika. Yaon hymy kohosi korviin ja kevein askelin hän hyppeli muukalaisen luo.Tästä tulisi erittäin mukava viikonloppu.
"saanko istua tähän?"

Suomi havahtui, ja katsoi muukalaista hetken aikaa, ennen kuin vastasi.
"S-siitä vain" Suomi vastasi ujosti ja siirsi koulureppuaan kauemmas toisen tieltä. Tino tutki katseellaan vieraan ulkonäköä. Tino arvioi mustista ponihännälle sidotuista hiuksista, ja kasvonpiirteistä tämän olevan kiinalainen. Suomalainen muisti, ettei ollut esittäytynyt. "Olen Tino!" Suomi sanoi hymyillen.

"tino?" Yao kumarsi pienesti tervehdykseksi.
" Minun nimeni on Yao" Yao istui Suomalaisen viereen ja laski mukinsa pyödälle.
Hän tuijotteli pojan kasvoja ja tuli siihen tulokseen että supi suomalainen tuon täityi olla. Yao hörppösi hieman teestään ja kallista päätään.
"Miksi istuit yksin?"

"No, kaikilla ystävilläni on tänä viikonloppuna kiireitä! Kaikki joko pänttäävät kokeisiin, tai sitten ovat muuten kiireisiä" Suomi vastasi vähän masentuneena ja hörppäsi itsekin kahviaan.
"Entä sinä? Mitä aiot tehdä viikonloppuna?" Tino kysyi kiinnostuneena.

" Minä? en varmaan mitään,aru" Yao hymyili ja hörppäsi teestään kunnon huikan.
"Tässä ei ole mitään kiirettä, kun kokeetkin on hoidettu kunnialla,aru" Hymy kohosi taas Yaon naamalle.
"Onko nälkä, voisin hake jotain?"

// ja muuten anteeks, nää kaikki kirjoitus virheet -.-"" oon surkee kirjottaa oikein//

//Eipä mitään!

"Ääh, minulla on vielä keskiviikkona kokeet" Suomi parkaisi ja hautasi päänsä käsiinsä.

Suomi kuuli kiinalaisen kysymyksen, ja kuin vastaukseksi Tinon vatsa ilmoitti nälästä.
"Mitähän siellä olisi? Ainakin minun vatsani huutaa ruokaa" Suomi vastasi punastuen.

"en tiedä" yao naurahti pienesti ja punastui myöskin. Hän nuosi seisomaan ja tarttui suomalaista kädestä.
"mennään katsomaan!"

Suomi hämmentyi eleestä, mutta hymyillen seurasi toista. "Tuolla olisi tarjolla chilinuudeleita! Otetaanko niitä?" Suomi kysyi.

// en ole päässyt tänne, piiitkään aikaan. Synttäreitä on vietetty sen verran railakkaasti. mutta päätin nyt käydä korjaamaan tilanteen :3//

Yao päästä vihdoin irti pojan kädestä. Miksi hän oli edes ottanut siitä kiinni? Hän meitte miten poika oli siihen suhtautunut ja nolona tyytyi vain nyökkäämään suomen ehdotukselle.

//Onneksi olkoon vain~ C: //

Suomi meni kassalle, ja tilasi kaksi annosta chilinuudeleita. Kahvilan tuttu tarjoilija tuli kassalle virnistys kasvoillaan.
"Kas kas, Tino! En tiennytkään sinun pitävän Yaosta" tarjoilija tyttö hymyili.
"Mitä?"
"Tehän piditte toisianne äsken kädestä" tyttö vastasi.
"Mehän olemme vain ystäviä" Suomi vastasi punastuen vähäsen. "Sitäpaitsi olen ihastunut toiseen~"

Yao kuunteli suomen ja tytön juttelua hetkisen ja rykäisi kuuluvasti.
"Saisimmeko me nuudelit, ettei tarvitse mennä yksityis asioiden puolella,aru?" Hetken tauon päästä hän päätti jatkaa. "Sitä paitsi minäkin olen ihastunut toiseen, anteeksi vain, aru" Kärsimätön ilme kasvoillaan poika tuijotti lattiaan.

"Vau! Oletko sinäkin? Keheen?" Tino kyseli, ja tarjoilijatyttö päätti jättää heidät rauhaan, mutta ilmoitti sitä ennen, että heidän ruokansa tuotaisiin pöytään.
Suomi käveli takaisin pöytään, ja istahti samalle paikalleen.
"Unohdin muuten kysyä, onko hän tyttö vai poika?" Suomi virnisti.

Kiina istui vaivaantuneena Tinon viereen.
"onko pakko mennä yksityis asioihin?" Yao sanoi huokaisten.
"jos välttämättä haluat tietää hän on poika,aru" Nopeasti tinon vastausta odottamatta hän päätti jatkaa
" Entä sinä?"

"Hmm... minunkin ihastukseni on poika" Tino sanoi hymyillen ujosti. "Hän on pelottava, ja hänellä on tappava katse, mutta silti hän on ystävällinen, ja lempeä" Suomi sanoi ja uppoutui hetkeksi omaan haavemaailmaansa.

Yaon ilme alkoin pikkuhiljaa kirkastua uudestaan.
" Kuulostaa sangen tutulta" Poika naurahti heiman ja tuijotti tinon kasvoja.
"kuka hän on?,aru" Ehkä hän voisikin tulla paremmin toimeen tuon pienin valkean pojan kanssa kuin aluksi oli kuvitellut.

"En kerro, mutta sen vihjeen annan, että hän on ruotsalainen" Tino sanoi punastuen. Tarjoilija tuli sopivasti paikalle, ja hymyili tietävästi. Suomi katsoi tyttöä lievästi kauhistuneena. Eikai tämä luullut, että Yao oli saanut hänet punastumaan...?
"Hyvää ruokahalua~" tyttö toivotti ja antoi kaksi annosta nuudeleita valtioille.

Hetken yao ummasteli tytön hymyä mutta päätti pitää suunsa kiinni koko asiasta. Kiina veti taskustaan syömäpuikot ja asetteli ne käteensä
" käytän vain omiani,aru" Hän kieputteli nuudeleita kulhossa.
"ruotsalainen ha?" Yao syö pari nuudelia ja hymyili teitäväisesti Suomelle.
"Aika lähellä minun ihastustani"

Tino yskähti tahattomasti, ja katsoi ystäväänsä hämmentyneenä. "Oletkin sinäkin ihastunut Berwaldiin??" Suomi kysyi, eikä tajunnut paljastaneensa ihastuksensa nimen.

Poika päästi pienen naurun pyrskähdyksen.
"Berwald, Aika kiva nimi,aru" Yao sanoi tahallaan oikein ilkeään sävyyn.
" Mutta ei, minua ei berwaldit kiinnosta, Jos tässä nyt näin pitkälle mennään" Yao kumartui pojan viereen ja kuiskasi tämän korvaan.
" Hänen nimensä on ivan"

"Ivan?!" Suomi huudahti, saaden muutaman paikalla olijan huomion. Nolona suomalainen katsoi pahoitellen ystäväänsä. "Tykkääkö hän sinusta?" Tino kysyi kiinnostuneena, ja hymyili.

Tinon huutaessa ivanin nimen, Yao podutti syömäpuikkonsa lattialle. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomasi joidenkin tuijottavat.
" E.ei se mitään" Yao konttasi pyödän alle ja sai tikut käsiinsi ja nousi sitten takaisin istumaan. Tärisevin sormin hän jatkoi syömistä.
" Ei hän pidä" Yao kuiskasi "Entä oletteko sinä ja berwald yhdessä?"

Tino pudisti päätään lievästi pettyneenä. "Minun tekisi mieli kysyä, haluaisiko hän olla kanssani, mutta pelottaa liikaa! Jos olet nähnyt hänen katseensa, niin ymmärrät kyllä" Suomi sanoi ja havaitsi toisen kätensä tärisevän.

"Mutta miksei Ivan pidä sinusta?" Tino kysyi.

"oikeastaan se on vain tunne, emme ole koskaan puhuneet mitään" Loppua koden pojan ääni hiljeni melkein kuulumattomaksi. Tässä hän istui tuiki tuntemattoman kanssa ja kertoili asioita joita hän ei edes ystävilleen kehdannut sanoa.