NIMI Raúl Casado
KUTSUTAAN Raul
MAA Chile
SKP Mies
IKÄ 17
ULKONÄKÖ Raul on pituudeltaan 170 cm ja hänellä on lyhyet, epäsiistit mustat hiukset. Poika pukeutuu harmaan sinertävään univormuun, mustilla hanskoilla ja saappailla. Käsivarressaan, melkein olkapään juuressa, hän pitää sidottuna pientä kankaan palasta jolla on Chilen lipun värit ja kuvioinnit. Silmät ovat väriltään vihreät.
MINÄ Tere. Olen Raúl Casado, mutta sanokaa Raul vaan. Olen 17 vuotias ja luonteeltani... No miten se nyt pitäisi selittää? Olen aika arka ja viihdyn hyvin yksin, ei sillä etteikö seura kelpaisi. Ihan vaan, että jos sitä on liikaa, alkaa ahdistaa. Minä ainakin ahdistun helposti. En tiedä voiko minua sanoa hauskaksi. En oikein osaa pitää hauskaa, tai tiedä miten sitä pidetään... Tai jotain. Olen rauhallinen ja asiallinen, vaikken mikään supersivistynyt. Jos teitä kiinnostaa mitä mieltä muista olen... En oikein tiedä mitä vastata. En ole oikein tavannut muita valtioita, paitsi Espanja, Argentiina ja Brasilia. Minä en osaa arvioida ihmisiä ensimmäisellä katseella, mutta veikkaisin, että kaikki täällä ovat enemmän tai vähemmän mukavia. Tutustuminen muihin vie minulta varmasti aikaa, sillä en ole niitä jotka menevät heti käsipäivää-tyylillä tervehtimään jokaista vastaan tulevaa. Jos minuun tutustua haluaa, joutuu valitettavasti itse tekemään aloitteen, olen sen verran ujo tai... Pelkuri. Juu, niinhän se oli. ”Pelkuri” on aika yleinen haukkumanimi tai oikeastaan kutsuma nimi meikäläiselle. Sillä minua kutsuttiin jopa kotona. En kuitenkaan voi luonteelleni mitään ja jos en kelpaa sellaisena kuin olen, ole hyvä ja etsi seuraa jostain muualta. Vaikka olenkin pelkuri, minulta löytyy rohkeutta pitää kiinni päätöksistäni ja kulkea omia teitäni. Yleensä jos päätän jotain, minä myös pidän päätökseni, riippu toki kuinka iso se on. Isoja päätöksiä minä en kuitenkaan usein tee. Kotonakaan minulla ei ollut kovinkaan paljon sananvaltaa ja olen jo aikalailla tottunut siihen, että joku päättää asioista puolestani. Kenenkään käskyläiseksi en kuitenkaan rupea, vaikka maksettaisiin. Sen verran itsenäinen olen.
En ole mikään tappelupukari, ratkaisen asiat mielummin järjellä kuin voimalla. Voimaan turvaudun vain jos järki ei riitä.
No, eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi minusta?
PELINÄYTE Raul oli aloittanut päivänsä normaaliin tapaan aamukävelyllä. Jos oli huolen aiheita tai jotain muuta häiritsevää, aamukävely auttoi usein. Ainakin Raulin kohdalla. Hän ei ollut nukkunut viime yönä hyvin joten oli nyt tavallista aikaisemmin likkeellä. Raul käveli hetken ja istui sitten koulun pihalla olevalle penkille. Hän risti kädet rinnalleen ja jäi tuijottamaan taivasta, maata, kaikkea sitä mikä nyt sattui silmiin osumaan. Poika sulki hetkeksi silmänsä; hiljaisuus auttoi häntä rauhoittumaan. Tuuli suhisi hiljaa ja muutama lintu lenteli ympäriinsä laulujaan viserren. "Jaaha.." Raul tokaisi hiljaa ja nousi seisomaan. Ulkona alkoi tulla viileä, eikä hän halunnut palella. Hetken Raul vielä tutki koulun pihaa katseellaan ja otti sitten suunnakseen koulun lämpimät sisätilat.
Ke Syys 14, 2011 6:57 pm kirjoittaja 
