Nimi: Lukas Thomassen
Maa: Norja
Sukupuoli: mies
Ikä: 20
Ulkonäkö: Lukaksen pituus on noin 175 senttimetriä. Hänellä on lyhyet vaaleat hiukset. Norja pitää etuhiuksensa sivulla ristin muotoisella pinnillä pään vasemmalla puolella. Samalla puolella kampausta sojottaa myös yksinäinen kihara korvasta alaviistoon. Päässään Lukas pitää usein sisälläkin tummansinistä merimieshattua, jonka alaosassa on valkoinen nauha. Hänen usein elottomiksi luonnehditut silmänsä ovat samaa sinisen sävyä päähineen kanssa. Hän pitää yleensä päällään erittäin tummaa lähes yönsinistä merimiestakkia. Takin tummansinisen kauluksen alla on vaaleamman sininen huivi. Käännetyt hihat ovat samaa väriä kauluksen kanssa, mutta Lukas käyttää takkinsa päällä tumman suklaan väristä vyötä. Norjalla on myös hattuun sopivat housut. Tämän kengät ja käsineet ovat mustat.
Minä: Olen Lukas Thomassen. Osa tuntee minut kuitenkin Norjan kuningaskuntana. Minua sanotaan usein mysteeriseksi, koska en halua levitellä asioitani tuntemattomille. Olen vähäisten ilmeiden mies. Minun tunteideni lukeminen vaatii kokemusta, sillä ne näkyvät kasvoillani usein vain kulmakarvan tai suupielen liikahduksena. En ole kuitenkaan tunteeton. Rakastan purjehtimista ja muutenkin merellä oleilua. Harrastin sitä paljon nuorempana. Pidän paljon usein saduksi luulluista olennoista. Minä näen heitä välillä ulkona liikkuessani ja saatan jäädä keskustelemaan heidän kanssaan. Erityisen läheinen minulle on kuitenkin eräs peikko. Hän liikkuu usein lähettyvilläni ja epäilen peikkoystäväni asuvan lähettyvillä. Lempijuomani on kahvi ja sitä tulle juotua usein aamuisin, koska olen yleensä erittäin väsynyt tuolloin. Minua häiritsevät äänekkäät ja ylipirteät ihmiset. Jatkuva pälpätys alkaa nopeasti särkemään päätä. Tällaiset häiriköt saavat usein minulta erittäin sarkastisia kommentteja. En arvosta myöskään ihmisiä jotka eivät tunne käsitettä oma tila. En pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset ihmiset tulevat liian lähelle tai koskevat minua. Saatan näissä tilanteissa käyttäytyä lievästi väkivaltaisesti.
Minulle erityisen tärkeitä ovat sisarukseni ja muut pohjoismaat. Tärkein ihminen minulle on pikkuveljeni Islanti. Hän on minulle rakas ja olen suojelevainen häntä kohtaan. Minua harmittaa, ettei Islanti suostu kutsumaan minua isoveljekseen. En näe siinä mitään nolostuttavaa. Färsaaria eli Froyaa pidän sisarenani. Olemme läheisiä ja minun on helppo puhua hänelle. Yllätyn itsekin välillä kuinka puhelias voin olla hänen seurassaan. Se on virkistävää, koska Islanti on melko hiljainen. Me molemmat soitamme viulua ja mielestäni Froya on siinä hyvä. Joudun kuitenkin harmittavan usein kiistämään meidän olevan sisaruksia. Ihmiset linkittävät minut muuten Tanskaan. No kerrotaanpa sitten Tanskasta. Olen tuntenut Thomaksen pikku kakarasta asti. Hän on äänekäs ja puhelias. Tanska ei ymmärrä sarkasmia, eikä osaa jättää minua rauhaan. Thomas omaa mielestäni inhottavimpia luonteenpiirteitä. On lähes pelottavaa, etten kuvaillut häntä ärsyttävä ja kirjoitin hänestä kolmantena listalleni(tämän pitäisi olla muka tärkeysjärjestyksessä). Joko ääliömäisimpiin ihmisiin tottuu vuosien aikana tai minulla viiraa päässä. Suomi on mukava, mutta puhuu melko paljon. Onneksi hän tajuaa usein kuitenkin lopettaa, ellen jatka keskustelua. Ruotsi sen sijaan on mukavan hiljainen.
Roolipelinäyte:
Nuori mies tuijotteli eteensä lasittunein silmin. Tämän katse oli kohdennettu leluun hänen edessään. Norja makasi vatsallaan sänkynsä sinisen päiväpeitteen päällä. Lukaksen jalat heiluivat hiukan ja leuan toinen puoli makasi hänen oikealla kämmenellään hieman epämukavan näköisesti. Hänellä oli päällään Norjalle tyypillinen merimiespuku, mutta hattu makasi Lukaksen pedin vieressä lattialla. Kämmen liikkui hieman ylöspäin poskipäiden kohdalle ja sormet tarrasivat kiinni lyhyisiin vaaleisiin suortuviin. Pojan elottomilta vaikuttavat silmät kohdistuivat hänen edessään olevaan pehmoleluun. Vaaleanpunainen pupu virnisti nuorelle miehelle nojatessaan sängyn päätyä vasten. Se oli ainoa esine, johon saattoi kiinnittää huomion kyseisessä päädyssä tyynyn lojuessa jossain lattialla. Vaalean pehmopupun kovat roikottivat sivuilla. Lelun suuria hymyileviä silmiä merkkasivat paksut kaarevat viivat ja sen suu virnisti leveästi. Pupun turkkikangas oli lähes pinkkiä ja melko lyhytkarvaista. Se tuntui kuitenkin pehmeältä Norjan sormien koskettaessa kevyesti lelun kättä. Tuo kyseinen pehmo oli jo vanha. Lukas oli saanut sen paljon nykyistä nuorempana, mutta se oli pesty monia kertoja käsin pinnan kauneuden säilyttämiseksi. Se tapa oli alkanut heti lelun saamisen jälkeen. Pienestä Lukaksesta oli kauheaa ajatella pientä pupua pyörimässä pesukoneessa. Norjan katse pehmeni huomattavasti tämän oikaistessa pupun kaulassa olevaa punaista rusettia. Lelu hymyili niin iloisesti ja energisesti. Refleksinomaisesti Norja oli tökännyt pupua voimakkaasti silmien väliin. Sen pää keinahti hieman taaksepäin. Hetimiten se kuitenkin palasi normaaliin asentoonsa ja jatkoi virnistämistään. Lukaksen mieleen hiipi kuin varkain eräs ajatus.
'Ihanan rauhoittavaa.'
//Kirjoitinkohan roolipelinäytteen aivan OOC? Huolestuttaa vähän. Jostain hetaliasivustolta luin Norjan pitävän söpöistä jutuista ja porukka piirtää häntä pinkin pupun kanssa. Yhdistin ne jotenkin mielessäni. Tuo aamuväsymysjuttu tulee siitä, että Norjassa on maailman väsyneimmät koululaiset(Suomi on kakkosena). Olisi mukavaa mikäli voisitte ilmoittaa, jos unohdin jotain Norjasta täällä foorumilla mainittua tuolta hakemuksesta.//
Ke Syys 14, 2011 6:57 pm kirjoittaja 
