"Siis, niiku ihana"

Puola peilaili itseään suuresta kokovartalopeilistä mekko yllään. Mekko vaaleanpunainen hellemekko, jonka helmoissa oli hentoa pitkiröyhelöä. Mekon yläosassa oli tyypilliset sbaghetti-olkaimet, ja niiden reunoissa oli myös mainittavan paljon pitsiä. Tyytyväisenä Feliks katsoi peilikuvaansa peilistä. "Onneksi kohta alkaa kesäloma, pääsen niiku pitämään tätä" Puola sanoi.

Britti yritti peitellä ärtyneisyyttään. Poika yritti lukea kokeeseeen, ja hänen huonetoverinsa vain kokeili mekkoja ja esitteli niitä hänelle! Feliks oli kaikenlisäksi poika! Olihan Arthur tottunut Puolalaisen "harrastukseen", mutta... Hänestä Feliks muistutti lähinnä koomikkoa mekossaan. Arthur huokaisi.

"Montako kertaa sinua on luultu tytöksi? Mistä sinä edes ostat mekkosi?"

"On minua niiku aika montakin kertaa luultu tytöksi! Viime kertakin taisi olla silloin, kun yksi poika kosketti rintakehääni, ja järkyttyi todella pahasti kun huomasi minun olevankin poika" Puola kertoi ja kääntyi, jotta voisi nähdä miltä mekko näyttäisi takaa.
"Sopisiko minulle niiku paremmin minihame vai tämä?" Puola kysyi ja nosti hamettaan. Onneksi Feliks oli ajanut sääret, ettei ainakaan jalkojen perusteella voisi luetella häntä mieheksi.

Järkyttyisin minäkin. Arthur mietti, muttei viitsinyt sanoa sitä ääneen. Sitten hän siurtyi ihmettelemään, minkälainen pervo pitää olla, että noin vain menee kourimaan tyttöjä ja vähemmän tyttöjä. Ehkä se oli ollut Francisin sukulainen.
Britti ei ollut uskoa korviaan, kun Feliks kysyi hänen mielipidettään! Tyttöjen vaatteista! Sketseissä minihame oli tehokkaampi, mutta Puolalainen tuskin yritti naurattaa ketään. Ja sitten Puolalainen nosti mekkoaan.

"Bloody Hell! Älä nostele niitä helmoja! Ei kukaan muukaan tee niin! Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mekko on parempi vaihtoehto.

Puola mulkaisi Englantia loukkaantuneena, ja astui jalallaan toisen kirjan päälle. "Väitätkö, ettei minun jaloilleni sopisi minihame?" Feliks kysyi hymyillen toinen silmä nykien.

God... My God! Arthur perui aiemmat ajatuksensa järkytykestä. Tämä oli todellinen yllätys, ja Britti kiitti onneaan, ettei pyörtynyt kovinkaan helposti. Häneltä meni muutama minuutti ajatusten kokamiseen, ja poika toivoi, ettei Puolalainen tulkitsisi viivettä väärin.

"Tuota noin... En minä niin sanonut. Mekko vain olisi ehkä itsesi kannalta turvallisempi vaihoehto. Ja ihan tosi, minkälainen mies ajelee säärikarvansa?!"

Feliks näytti tyytyväiseltä, ja hän laski jalkansa toisen kirjan päältä. "Pitäähän minun niiku ulkonäöstäni huolta pitää" Feliks puolustautui.
"Kuule, Arthur" Puola istahti Englannin viereen ja laski toisen kämmenensä englantilaisen olalle.
"Mitä jos sinäkin pukisit joskus hameen? Alfred voisi tykätä~"

Arthur vain huokaisi. Ei miehen kuulunut ulkonäöstään NOIN huolta pitää. Toisaalta, Britin oli turha valittaa, sillä hän tiesi, että Feliksiä oli turha yrittää muuttaa. Kun Puolalainen seuraavaksi avasi suunsa, Arthur oli tukehtua.

"Mi-Mitä?! Minäkö pukeutuisin hameeseen?! Ja-ja Alfred- Miten se idiootti tähän liittyy?!" Arthur huusi naama punaisena. Miksi Alfred piti vetää tähä mukaan? Eihän hän ollut millään lailla kiinnostunut siitä idiootista!

"Aaaaaw, sinä punastuit~" Puola ihasteli ja halasi Arthuria. "Älä huoli, kyllä me niiku sinunkin rakkauselämän saamme kuntoon~" Feliks hieroi poskeaan Englannin poskea vasten, ja selosti samalla, kuinka Englanti voisi lähettää rakkauskirjeen, tai pukeutua myös mekkoon.

Pojan oli vaikea pidätellä rääkäisyä. Miten niin hän punastui? Ei takuulla! Ja miksi Feliks kuvitteli saavansa roikkua hänessä ja vielä yrittää parittaa häntä sen idiootin amerikkalaisen kanssa?! Arthur kirosi molemmat helvettiin ja takaisin, ja avasi lopulta suunsa.

"Minä EN pidä Alfredista millään tavalla! Enkä todellakaan aio pukeutua mekkoon."

Puola tirskahti ja silitti Englannin hiuksia. "Ilmeesi kertoo toista" Feliks erkani halauksesta, ja kipitti vaatekaapilleen. Nopealla harkinnalla Feliks nosti kaapista sinisen mekon, ja nosti sen ilmaan Englannin nähtäväksi. "Tämä!" Puola huudahti ja juoksi takaisin englantilaisen luokse. "Vaatteet pois" Feliks käski.

"E-e... Miten niin?!"

Britti järkyttyi kuulemastaan niin pahasti, että makasi sängyllä muutaman minuutin aivan hiljaa ja liikkumatta. Oliko Feliks juuri käskenyt häntä riisuutumaan? Oliko Puolalaisella sinien mekko käsissä? Olettiko poika hänen pukeutuvan siihen? Vaateet pois?! Arthur tunsi kasvojensa kalpenevan jo pelkästä ajatuksesta. Hetken henkeä haukottuaan poika sai sanoja aikaiseksi.

"Mitä... Mitä sinä oikein kuvittelet?! En todellakaan ole pukeutumassa mekkoon! Edes Alfredin takia! Siis... Tarkoitan, etten todellakaan pukeudu mekkoon sen idiootin pällisteltäväksi!"

"Kun sanoin vaatteet pois, se on vaatteet pois!!" Puola käski uudemman kerran, ja meni Arthurin päälle sängylle, ja alkoi riisumaan tämän solmiota. Puolalaisella oli ajatuksena ainoastaan saada puettua mekko Arthurille, mutta mahdollisille paikalle tulijoille saattaisi tulla toinen käsitys tilanteesta....
"Älä nyt rimpuile, se on niiku hieno mekko" Feliks sanoi ja heitti solmion lattialle.

Arthur jähmettyi sanoinkuvaamattomasta kauhusta, eikä saanut sanaa suustaan saatikaan sitten liikahdettuakaan estääkseen puolalaisen aikeet. Pojan mieli pyöri villisti siellä sun täällä, päätyen hiukan liian usein Alfrediin. Britti nousi hitaasti sängyltä, yrittäen vaivalloisesti muodostaa edes jonkunlaista ymmärrettävää lausetta samalla peläten, ettei se kuitenkaan menisi Feliksillä jakeluun.

"Lo-lopeta! Mit-mitä sinä kuvittelet tekeväsi?!"

"Tämä on omaksi parhaaksesi, mekko on hieno!!" Puola ilmoitti jälleen ja tuli myös sängyltä. Feliks availi vastusteluista huolimatta englantilaisen paidan nappeja, yllättävän nopeasti. "Voisit edes niiku kokeilla sitä mekkoa, se on toooosi hieno" Feliks sanoi.

Montako miestä olet riisunut ennen minua?! Arthur päätti olla kysymättä, mutta epäili, ettei ollut ensimmäinen joka menetti vaatteensa puolalaisen nuoren miehen nopeissa käsissä. Britti tajusi, ettei pääsisi tilanteesta, ellei pukisi mekkoa ylleen, mutta ei todellakaan aikonut antaa Feliksin poistaa hänen housujaan. Rajansa kaikella!

"Osaan minä itsekin riisuutua!" Britti mutisi ja työnsi toisen pojan kädet pois kasvot punottaen. Hän poisti häveliäästi loput vaattensa, ja seisoi pian pelkissä kalsareissaan keskellä huonetta, toivoen ettei kukaan eksyisi huoneeseen juuri nyt.

"Mekko tänne!"

Puola hymähti voitonriemuisesti, ja ojensi mekon Englannille. "Sinulla on hienot boxerit, mutta voisin suositella niiku pitsialushousuja" Puola sanoi ja katsoi ujostelematta toisen boxereita.
"Nyt tuli idea, mennään tänä iltana kaupungille näissä mekoissa" Feliks ehdotti.

Poika puekutui hätäisesti mekkoon, sillä ei todellakaan halunnut esitellä boxereitaan hetkeäkään kauempaa. Ties mitä Feliks vielä keksisi. Arthur antoi helmojen puodota, ihmetellen miten mekko istui niin hyvin. Kai se nyt oli alunperin tehty työille? Huomaamattaan poika pyörähti nähdäkseen mekon kunnolla ja punastui tajutessaan miten tyttömäiselä näytti. Poika yskäisi kuullessaan puolalaisen ehdotuksen.

"Mitä?! Et kai luule oikasti saavasi minua ulos tästä huoneesta tässä mekossa?!"

*Räps*

Puola katsoi tyytyväisenä digitaalikameraansa. Vihdoinkin tämä tilanne tuli ikuistettua. "Totta kai me menemme ulos! Laitetaan sinulle peruukki, niin sinua ei tunnisteta" Puola innostui ja käveli taas kaapilleen. Kaapin peruukki valikoima perustui lähinnä vappuperuukkeihin, mutta onneksi siellä oli sentään yksi sellainen, joka oli suht. tavallisen näköinen.
"Tässä!" Feliks nosti vaalean puolipitkän peruukin kaapista.

Arthr luuli muuttuvansa kiveksi sillä sekunnilla. Kamera? Feliksillä? Hän mekossa? Filmillä? Noin kaksisataa eri ajatusta pojan päässä päätyivät samaan pisteeseen yhtäaikaa: Toivottavasti kukaan ei näe tuota kuvaa! Shokissaan Britti ei ehtinyt reagoida Feliksin toimintoihin, vaan tuijotti peruukkia säikähtyneen näköisesti.

"Mitä?"

Feliks painoi peruukin Arthurin päähän. Puolalainen oikoi peruukkia paremmin toisen päähän sopivaksi, ja katsoi lopputulosta hymyillen.
"Aaaw, olet niiku söpön näköinen~" Feliks ihasteli. Toinen näytti niin erehdyttävästi tytöltä. Rintavarustus vain puuttui, mutta sen saisi korjattua parilla sukalla. "Odota, saanko ottaa sinusta uuden kuvan? Ole kiltti~ en näytä kuvia kenellekään (paitsi Alfredille)"

"No jos et todellakaan näytä niitä kenellekkään!"

Arthur ei olisi nyt eikä koskaan myöntänyt tätä kenellekkään, mutta touhu alkoi hänestä tuntua yllättävän hauskalta. Hän vilkaisi itseään vaivihkaa peilistä, ja havaitsi todellakin näyttävän tytöltä. Tosin hänen huomattavat kulmakarvansa näyttivät siltä, että kuka tahansa tunnistaisi hänet sillä sekunnilla kun astuisi ovesta sisään. Arthur päätti peittää tuntemuksensa jatkamalla vastustelua.

"Mutta minut tunnistetaan heti! Ei minun kulmakarvojani saa piiloon!"

"Älä huolehdi, laitetaan peruukin etuhiuksia tarpeeksi eteen, niin ne eivät näy~" Puola lohdutti. Feliks korjasi pikaisesti kampaustaan, ja vilkaisi peilikuvaansa. Täydellistä. Nyt he olisivat valmiina, kumpikin.

"Tai sitten nypimme kulmakarvasi- yksi kerrallaan" Feliks otti taskustaan lähes mystisesti pinsettimen.

"Ei! Et koske kulmakarvoihini!" Arthur rääkäisi. Jo pelkkä ajatus hänen kulmakarvojensa nyppimisestä oli kauhistuttava.

Sitten hän tajusi, että hänen oli nyt tosiaankin lähdettävä huoneesta mekko päällä. Britti nielaisi, ja toivoi hartaasti, etteivät he törmäisi kehenkään matkalla. Poika rupesi säätämään peruukkiaan kulmakarvojensa peitoksi.

"Odota.." Puola käänsi Englannin itseään kohti, ja katsoi tämän huulia. Feliks sipaisi huulipunaa toisen huulille. "Nyt olet valmis~" Feliks totesi hymyillen. Feliks oli kuin äiti, jonka lapsi menisi ensimmäistä kertaa kouluun.
"Lähdetään, ilta on vielä nuori" Feliks käveli ulos. Englannin ristiinpukeutuja puoli saatiin vihdoin esille, ja Puola oli enemmän kuin mielissään.