Käytävä

Tanska laittoi pitkävartisia kenkiä jalkaansa.
Musiikintunti oli juuri loppunut, mikä oli Tanskasta ihanaa.
Tanska ei ollut koskaan tykännyt laulamisesta, koska sävelkorvaa tältä ei löytynyt laulamisen suhteen.

Thomas lähti kävelemään ulos, kohti ulkoilmaa.

// Ei löydy inspistä tähän hätään ^^''

"Thooooooomaaaaas" Suomi huusi ja juoksi tanskalaisen luokse. Hengästyneenäkin Tino jaksoi hymyillä, ja antoi ison pinon paksuja kirjoja Tanskan syliin.
"Opettaja käski sinun lukea nämä, jos haluat päästä musiikista läpi" Tino ilmoitti.

Thomas kääntyi hymyillen tutun pojan puoleen.
"Terve, Tino!"Tanska virnisti ja käveli Tinoa kohti.
Kuullessaan Tinon lauseen loppuun Thomaksen hymy hyytyi.

Mies vilkaisi kirjoja.
"Yks..kaks..kolme..neljä...viisi...kuusi..seitsemän..kahdeksan...yhdeksän kirjaa!!"Tanska laski kirjat.
"No, ei se mitään, reputan senkin",Tanska naurahti huolettomasti.
"Roskis on tuollapäin, heitä ne sinne!"

"Thomas! Älä ole tuollainen" Suomi moitti ja antoi kirjat Thomakselle. "Voin toki auttaa sinua, jos tarvitset apua" Tino otti kirjapinosta päällimäisen kirjan, ja alkoi selata sitä. "Soittimien historiasta kysytään varmana, ja säveltäjistä. Opettele ne"

Tanska pyrskähti "duudsoninaurun" tapaiseen nauruun.
"Minäkö? Opettelen musiikkia?"Thomas naurahti.
"Ennemmin kuolen!"Tämä jatkoi.

"Ei, et sinä osaa. Sitäpaitsi sinulla on omia kokeita taakkana",Tanska sanoi ja tyrkkäsi Tinon ojentaman kirjan takaisin Tinolle.

"Olen jo läpäissyt puolet niistä, joten minulla on aikaa auttaa sinua" Suomi intti vastaan. Tosin tehtävä vaikutti vaikealta, sillä Tanska opiskelemassa oli yhtä epätodennäköistä, kuin Tino salmiakki-lakossa.
"Mennäänkö hakemaan limsat?" Tino kysyi.

"Sinä voit ostaa, minulla on kaljaa",Thomas sanoi ja vilautti takkinsa taskusta oluttölkkiä.
"Mutta mennään vaan, ettei sun tarvi olla mun seurassa kuivin suin",Tanska virnisti ja otti askeleen limuautomaattia kohti.

"Vai haluut sä kaljaa?Sä voit ottaa huikan mun tölkistä, kunhan et juo kokonaan"Thomas tarjosi, vaikka Tino oli usein kieltäytynyt kaljasta.

Suomi nyrpisti nenäänsä kaljatölkin nähdessään, mutta tuli toisiin ajatuksiin hetken päästä. "Kai minä voisin huikan ottaa, rahani eivät nimittäin riitä limsaan" Suomi otti tölkin käteensä, ja aukaisi sen.
"Eikä tippa tapa" Tino sanoi ja otti lyhyen hörpyn.

Tanska antoi nuoremman pojan juoda hetken, kunnes Tino oli juonut Tanskan mielestä "liikaa". "Nyt varmaan riittää, ellet halua olla kännissä koulussa",Thomas sanoi ja nappasi kesken juonnin pullon itselleen.

Ilman suuaukon puhdistusta Tom ryysti nopeaan loput ja heitti tyhjän tölkin roskikseen.

"Kyllä minä kestän pahempaakin" Suomi korotti ääntään niin, että muutama lähellä ollut oppilas kääntyi katsomaan.
"En minä mene-hik-niin helposti h-humalan" Suomi sanoi.

"Vai niin",Tanska virnisti.
"Ehkä sun kannattais mennä huoneesees lepäämään, sillä sun todistukselle voi käydä huonosti, jos sut löydetään humalassa täältä",Thomas ehdotti kuiskaten, sillä tiesi itsekin, miten siinä käy.

Ainakin neljä oppilasta tuijotti Thomasta ja Tinoa kulmat koholla, sillä 10:n oppilas käyttäytyi joksenkin oudosti, ja 6:n oppilas oli kauhean avulias.
Mistäs nyt tuulee?

"Olet ehkä o-oikeassa" Suomi änkytti ja tälle alkoi vielä hikka. "Mi-missä minun huoneeni olikaan? Oliko se huone viisi vai neljä?" Tino kysyi. Humala onnistui kuin onnistuikin sumentamaan pään ja muistin, vaikka suomalainen olikin ottanut vain pienen huikan.

"Mistä mä tiiän?"Thomas tuhahti.
Mainiota, nytten Tino oli unohtanut huoneensa!
Ja Tanska kun ei muistanut nipin napin omansa...

"Kysytäänkö bossilta sun huoneen numero, vai mennäänkö mun huoneeseen?"Tanska kysyi, jolloin tämän kysymys sai kysyviä katseita.

Suomen piti vastata jotain, mutta yhtäkkiä hän tunsi olonsa entistäkin oudommaksi. Häntä rupesi oksetuttamaan, ja keho tärisi rajusti. Suomalainen tunsi kuuman hien viertaavan poskiaan pitkin, ja enää hän ei kuullut, mitä Tanska sanoi.
"Mi-mitä tämä on...?" Tino huudahti pelästyneenä, kunnes kaikki pimeni.

//

"Tino!!"Thomas huudahti ja antoi tukea (harmi kyllä) lyhyemmälle pojalle.
"Oot sä kuollu?"Tom kysyi pelokkaasti, sillä tätä itseäkin alkoi huippaamaan erillailla, kuin ennen. Mahaa väänsi,pyörrytti ja tuntui, kuin laatta lentäisi heti paikalla.

// lyhyt, pahoittelen .___.

Vähän ajan päästä, kun Suomi avasi silmänsä, hän heti tiedosti, että olo tuntui TODELLAKIN erillaisemmalta kuin äsken. Pahoinvointi oli lakannut, mutta kehossa tuntui silti... vieraalta...

"Thomas, mitä äsken tapah..." Tino hätkähti. Hänen äänensä oli toisenlainen. Se oli aavistuksen matalampi, ja se kuullosti tutulta muttei omalta.
"Thomas?" Tino nosti katseensa. Hän ei nähnyt Tanskaa edessään, vaan itsensä.
"Mitä mitä mitä?" Suomi nousi ylös ja katsoi kämmeniinsä. Sitten kehoaan. Tino nosti kämmenet kasvoilleen, ja kosketti niitä. "Olenko muuttunut Tanskaksi..." Tino parkaisi.

Thomas taapeersi vessasta Tinon luokse.
"Moimoi!~"Tom tervehti korkeammalla ja virkeämmällä äänellä.
"ööö...Sanoinko Moimoi~? Ihan kuin-"

Tanska vilkaisi samaan peiliin, kuin Tinokin.
"Mitä helv-? onko tää joku feikkitemppu?"Tanska kysyi Tinolta ja tunnusteli kasvojaan peilin edessä. Kasvot olivat pyöreämmät, ja silmät ruskean ja lilan maastosta.

"Mi-minä olen sinä ja sinä olet minä??? Miten, miten tämä voi olla mahdollista??" Suomi huusi järkyttyneenä ja tuijotti uusia kasvojaan peilin edessä.
"Mitä Berwaldkin sanoo tähän?"

"Älä ny sähän näytät komialta",Thomas sanoi lohdutellen ja taputti Tinon olkapäätä. Tomin ääni kuulosti melko rennolta, vaikka tämä oli järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta.
"Ja mähän en sen korston kanssa muhinoi! Norge oli enemmän mun makuuni!"Tanska lisäsi järkyttyneesti huudahtaen.

Thomas tunnusteli vielä kertaallee kaikki paikat päästä varpaisiin ja nipisti itseään, että heräisi tästä kamalasta painajaisesta.
Mutta niinpä ei tapahtunut; Kaikki oli puhdasta totta, jota Tanska ei voinut käsittää.

"Uskallakin lähennellä Su-sania..." Tino sanoi varoittavalla äänensävyllä. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Thomas olisi alkanut vehtaamaan Berwaldin kanssa.
"Täytyy keksiä jokin keino parantua..." Suomi vaikeroi. Kauhukuvat lentelivät jo mielessä, miltä tuntuisi viettää seuraavat viikot Tanskana.

"Enhän minä..paitsi ei sitä tiedä",Thomas sanoi ilkikurinen virne kasvoillaan.
Tom oli juuri sanomassa jotain, kunnes kellot soivat.
"Tunti alkaa..taas",mies mutisi ja katsoi välinpitämättömästi, kun muut juoksivat luokkiinsa.

"Mitäs meillä on?"Tanska kysyi, sillä ei jaksanut kaivaa repustaan lukujärjestystä.

"Hmm, taisi olla musiikkia..." Tino vastasi. "Eli se tarkoittaa, ettet sano mitään tyhmää tunnilla" Suomi sanoi. Suomi tiesi sen itsekin, ettei toinen pystyisi olemaan yhtäkään tuntia hiljaa. Hyvästi maine...

"Kyllä mä pystyn, ole huoleti",Tanska hymyili ja otti askeleen musiikinluokkaa.
Tämä tiesi kyllä itsekin, että se olisi vaikea haaste.
Mutta tanskalaisista ei kasvatettu luovuttajia!

Suomi huokaisi huolestuneena. "Riittää, että esität kuuntelevasi" Suomi sanoi ennen kuin tuli luokkaan. Luokassa Tanskan oma pahisjengi huusi hänelle perimmäisestä nurkasta tulemaan sinne. Tino irvisti ajatuksissaan. Tuota porukkaa Tino oli viimeiseen asti vältellyt, ja nyt hän joutuisi olemaan näiden kanssa. "Nähdään ruokkiksella" Suomi kuiskasi vielä, ja meni pahisjengin luo.

Tanska nyökkäsi ja käveli Tinon istumapaikalle muitten kilttien tyyppien seuraan.
"Moi Tino!"silmälasipäinen poika tervehti.
"No MoiMoi!~"Thomas tervehti hieman kireämmin, kuin Tinon versio.
"Murh! Nuo Moimoit~ alkaa ottamaan päästä, kun ne tulee automaattisesti! Miten Tino kesti tollasia?"Tanska mietti ja otti repustaan kirjat esille.