Välitunti~

Arthur istui penkillä luokan 203 edessä. Hän oli juuri päässyt kokeesta, eikä ollut mitenkään järin toiveikas lopputuloksesta. Poika kuunteli musiikkia punaisilla kuulokkeillaan ja avasi kasvatusopin kirjan. Hän ei käsittänyt miksi oli valinnut sellaisen aineen, varsinkin kun hänellä ei ollut aikomustakaan ikinä kasvattaa yhtäkään lasta. Oli miten oli, hänen oli luettava 50 sivua huomiseksi, ja ajatteli lukevansa osan nyt. Säätäen musiikkiaan hieman kovemmalle, poika syventyi lasten kasvattamisen varjopuoliin.

//Mufufufuuu~ ensimmäinen ropeviestini tällä foorumilla~//

Tino Väinämöinen, tuo vaaleahiuksinen suomalainenpoika käveli koulun käytävällä haaveillen tulevasta äidinkielen numerostaan. Niin omahyväiseltä kuin se kuullostikin, Tino uskoi saavansa vähintääkin ysin numeroksi. Sen verran Tino oli lukenut siihen kokeeseen, ja kysymykset olivat olleet onneksi helpoimmasta päästä. Ei tässä voinut muuta kuin juhlia.
Suomi havahtui ajatuksistaan, kun näki Englannin 203 luokan edessä. Hymyillen Tino käveli englantilaisen luokse, ja kurkisti tämän olan yli. "Mitä luet?" Suomi kysyi kiinnostuneena.

// :3333333333333333333333333 , pitää sanoa//

Hiljaa jupisten yao käveli käytävää pitkin, suuri kasa koulukirjoja käsissään.
"miksi juuri tänään piti olla kokeet,aru "Yao pudisteli päätään. Vasta hetken käveltyään hän erotti kaksi hahmoa.Yao puri huultaan ja käveli tyynen rauhallisesti hahmojen luokse.Hän katsoi kummankin naamaa tarkkaan ja yskähti.
"anteeksi, mutta mistä minä tunnen teidät?"

Englantilainen oli juuri onnistunut syventymään lasten psyykkeeseen pureutuvaan lukuun, kun joku häiritsi hänen keskittymistään. Hän katsahti Tinon kasvoihin, ja otti kuulokkeet korviltaan. Mikä tahansa ajanviete voitti opiskelun, eikä suomalaispoika ollut hullumpaa seuraa.

"Kuuliaisuuden Tie, Opas Lasten Oikeaoppiseen Kasvatukseen. Joutaisi roskikseen, mokoma kirja. Koko oppiaine on aivan turha! Sisaresi muuten saapui eilen."

Juuri kun Arthur oli saanut lopetettua, kolmas henkilö saapui paikalle. Poika tunnisti tämän kiinalaiseksi joka oli samassa käsityö ryhmässä hänen kanssaan, muttei muistanut pojan nimeä.

"Arthur Kirkland, olemme samassa käsityö ryhmässä. En tosin tiedä mistä tunnet Tinon. Mikä sinun nimesi taas olikaan?"

Tino naurahti huvittuneena. "Miksi sinä sellaista luet? Onko teillä siitä kokeet?" Tino kysyi. Kun hän kuuli toisen mainitsevan Kielon, Tino kohotti kulmiaan. "Kielo? Oliko hän täällä?" Suomi kyseli, eikä huomannut kiinalaista, ennen kuin Arthur alkoi puhumaan tälle. Suomi kääntyi ja hymyili Kiinalle. "Moi moi~ Olen Tino"

Kielo kulki pitkin koulun käytäviä lukujärjestys toisessa kädessään ja kirja toisessa. Hän katsahti lukujärjestystään ja yritti muistella missä mikäkin luokka sijaitsi. Hän kääntyi jälleen uudelle käytävälle, mutta pysähtyi yhtäkkiä huomatessaan kolme henkilöä juttelemassa keskenään. Kielo ei tunnistanut pitkähiuksista poikaa eikä ehtinyt pistää merkille kolmatta poikaa huomatessaan veljensä. Viimeinen henkilö johon tyttö halusi törmätä varsinkin tällä hetkellä. Kielo yritti livistää paikalta, mutta jostain syystä hänen jalkansa eivät suostuneet toimimaan.
"Voi hitto..."

Alfred ei voinut sanoa olevansa huolissaan juuri loppuneen kokeen numerosta, vaikka paperi olikin ajan loppuessa vaikuttanut aika tyhjän puoleiselta. Hänen onnekseen koe oli toiseksi viimeinen. Toki hän joutuisi vielä huomenna kestämään ravitsemustiedon kokeen, johon hänen oli, ikävä kyllä, luettavakin edes jonkin verran. Ei hän yleensä juuri aikaa kokeisiin valmistautumiseen käyttänyt, mutta sen jälkeen kun opettaja oli uhkaillut ties millä... No, oli vaikea olla välittämättä. Nytkin hän kuljeskeli päämäärättömästi käytävällä kyseisen oppiaineen kirja kädessään, vaikka hän tiesi hyvin, ettei kuitenkaan jaksaisi sitä vielä lukea. Kyllähän illalla olisi aikaa. Okei, tuskinpa hän tulisi kuitenkaan tajuamaan mitään lukemastaan, mutta silti.
Hän kuitenkin huomasi muutaman hengen porukan, joista hän sattui tunnistamaan kolme poikaa, kiitos parin yhteisen tunnin. Ja samass hänen päähänsä iskeytyi eräs idea.
''Hei Tino!'' hän huudahti suomalaiselle jo jonkin matkan päästä.

"Ei nyt sentään koetta, tosin jonkinlainen pistari lasten psyykkeen saloista todennäköisesti on luvassa, ikävä kyllä. Ja kyllä, siskosi tosiaan saapui eilen. Näytin hänelle hänen huoneensa, ja toivon, että hän oli silloin erityisen huonolla tuulella."

Lauseen lopetettuaan, Arthur huomasi kyseisen siskon käytävällä. Rukoillen, ettei kukaan muu huomaisi tyttöä, hän kiinnitti huomionsa tiiviisti kahteen keskustelukumppaniinsa. Ehkä Kielo vain kävelisi ohi huomaamatta, ja kaikki olisi niin hyvin kuin mahdollista. Tietenkään asiat eivät menneet täysin niinkuin britti toivoi, sillä hän kuuli äänen, joka olisi saanut hänet harjoittamaan "headdesk"-ilmiötä, mikäli pöytä olisi ollut saatavilla. Nyt hän tyytyi läimättymään toisen kämmenensä naamalleen ja huokaisemaan tuskaisesti. Alfred tästä vielä puuttuikin.

Kielo katsoi epäuskoisena kasvavaa joukkiota ja kirosi tuurinsa alimpaan Manalaan. Hän huokaisi hiljaa pudistellen päätään ja jatkaen matkaansa toivoen veljensä olevan niin kiireinen ettei tämä huomaisi häntä. Hän myös kuuli kaiken mitä Arthur sanoi Tinolle ja päätti siitä hetkestä lähtien vihata brittiä sydämensä kyllyydestä.

"Moi moi, Alfred" Suomi tervehti hymyillen. Samassa kun suomalainen oli kääntynyt Amerikan suuntaan, oli hän nähnyt siskonsa.
"Ahvenanmaa!!" Tino juoksi siskonsa luokse, kun oli nähnyt tämän. "Mitä kuuluu?~" Tino kysyi aavistamatta sisarensa ajatuksia.

Kielo sähähti mielessään. Mitä helvettiä olen tehnyt ansaitakseni tämän, hän ajatteli. "Oikein mahtavaa kuule, enhän suinkaan vihaa jok'ikistä hetkeä jonka tässä loukossa vietän. Ja ketä saankaan kiittää tästä kärsimyksestä?" Kielo vastasi ruotsiksi painottaen jokaista tavua. "En suinkaan vain sinua?" hän lisäsi katsoen Tinoa normaalilla jäisellä katseellaan.

Froya istui penkillä ja esitti pänttäävänsä, mutta todellisuudessa hän katseli vaivihkaa joukkiota, joka kasvoi koko ajan. Kun juttelemassa olivat olleet vain Tino ja Arthur, oli keskittyminen ollut helppoa... mutta sitten aihe siirtyi Tinon siskoon. Oliko Kielokin täällä?
Froya katseli myötätuntoisena sisarusten kohtaamista ja puisteli päätään Tinon hienostumattomuudelle. Poika ei selvästikkään huomannut, ettei hänen siskonsa tahtonut puhua! Kun Kielo sitten ärähti veljellensä ruotsiksi, oli Royn mahdotonta keskittyä. Tyttö pomppasi ylös penkiltä ja asteli Tinon viereen.

"Etkö satu huomaamaan, ettei siskosi tahdo puhua kanssasi?!" hän ärähti ja puisteli päätään. Froya ymmärsi paremmin kuin hyvin, kuinka inhottavia ääliöveljet saattoivat olla. Samalla Roy kuitenkin ihmetteli Tinon käytöstä; olihan poika yleensä niin mukava...

Mahtavaa, nyt vielä Froyakin sekaantuu tähän... Ei sillä, että Arthur ei pitäisi tytöstä, tämä oli oikein mukava, mutta hän toivoi, ettei tästä syntyisi tappelua. Hän otti kuulokkeensa ja laittoi ne korvilleen, säätäen musiikkia kovemmalle, yrittäen keskittyä kirjaansa. Poika ei missään nimessä halunnut sekaantua sisarusten ja vähemmän sisarusten yhteenottoon, jos se vain mitenkään oli mahdollista.

Yao,oli mennyt jo aivan sekaisin ympärillään olevasta hälinästä,eikä tiennyt miten kaikkeen piti enää suhtautua, Niinpä hän päätti istua Arthurin viereen ja katsella muiden säheltämistä.
"Mitä täällä tapahtuu,aru?" Hän kuiskasi hiljaa itsekseen.

Kielo hämmästyi Froyan voimakasta reaktiota. Tyttö ei ollut ennen tavannut ketään joka olisi ollut Kielon puolella, sillä yleensä kaikki tukivat Tinoa, koska tämä oli itsenäinen valtio ja niinpä Kielo leimattiin oikuttelevaksi teiniksi. Ja mikä "parasta" oli Tino yhdessä muiden valtioiden kanssa demilitarisoinut hänet! Kielon pitäisi siis muka olla esimerkkinä muille, mutta siihen tyttö ei suostunut alistumaan, ei sitten millään! Niinpä hän päätti myös näyttää tyytymättömyytensä ja pitää huolen siitä, että Tino kärsisi omantunnon tuskista tekojensa takia.

Suomi katsoi molempia naisia hämmentyneenä, ja onnistui kaiken hässäkän keskellä kuulemaan Kiinan kysymyksen. "Sitä minäkin ihmettelen, miksi te olette niin vihaisia?" Tino kysyi.
"Käyttäytykää sentään kunnolla" poika lisäsi.

Froya pyöritteli silmiään Tinolle ja kääntyi Kielon puoleen.

"Olen se huonetoverisi. Minulla on kokemusta pomottelevista veljistä. Olen melkein kuin sinä; pelkkä autonominen alue Tanskan sisällä..." tyttö sanoi tomerasti ja ojensi nuoremmalle tytölle kätensä. "Voin auttaa veljesi suhteen."

Kielo tuhahti Tinon puheille ja keskittyi kuuntelemaan toista tyttöä. Hän tarttui Froyan ojennettuun käteen ja kohotti pienesti kulmiaan tämän avun tarjoukselle.
"Mukava tavata kaltaisiaan. Tässä maailmassa, kun jää heti jalkoihin, jos sattuu olemaan itsehallintoalue", vaaleahiuksinen neitokainen osoitti varsinkin viimeiset sanansa veljelleen. "Ja Tino, sinähän tässä olet se, joka ei osaa käyttäytyä", hän lisäsi jäätävästi.

Froya hymyili Kielolle ja mulkaisi äärimmäisen rumasti Tinoa. "Haluatko, että lyön Tinoa nyt vai vasta nurkan takana?" hän kysyi su ilkikurisessa virneessä. Hän sanoi sanansa melko totisesti, mutta tiesi ettei oikeasti voisi lyödä Tinoa. Froya oli aina pitänyt Tinosta...

Kielo hymähti toisen kysymykselle. "Nääh, älä suotta vaivaudu. Hän ei ole edes sen arvoinen", hän sanoi kylmästi, mutta samalla pienen pieni virne kasvoillaan. Tyttö oli joskus ollut lämmin sydämeltään ja rakastanut veljeään yli kaiken, mutta siitä oli jo kauan. Nykyään hänen luonnettaan voisi verrata talven kylmimpiin pakkasöihin ja hänen sydäntään voisi luulla peittävän ikijää.

//Froya ja Kielo ovat niin ilkeitä Tinolle... :'(

"Mikä teillä kahdella on? Joskus en ymmärrä teitä kahta..." Tino sanoi ja päätti jättää tytöt rauhaan, ettei saisi lisää ilkeitä kommentteja, tai uhkauksia. Tino huokaisi ja meni istumaan Yaon viereen.