Pääaula

Arthur kiirehti koulun pääaulaan ärtyneenä. Hänellä oli parempaakin tekemistä kuin opastaa uusia oppilaita koulussa, mutta rehtorin käskyjä oli toteltava. Mieluummin hän olisi ollut kaupungilla muitten kanssa. Hänen teevarastonsa oli muutenkin jo lähes tyhjä. No, ensiviikolla olisi taas uusi mahdollisuus käydä ostoksilla. Hän silmäili aulaa, eikä nähnyt kuin yhden vaaleanpunaisen tytön. Hän käveli tämän luokse, Ja ojensi kätensä.

"Arthur Kirkland, päivää. Minun on määrä näyttää sinulle huoneesi, sekä muita paikkoja rakennuksessa."

(Oletan, että tarkoitit jotain muuta kuin "vaaleanpunainen")

Kielo kohotti äkäisen katseensa sulkien kirjansa. Hän nousi ottaen muutaman askeleen kauemmas pojasta jättäen vastaamatta kättelyyn. "No? Näytätkö niitä paikkoja vai et? Ei minulla koko päivää ole aikaa", tyttö vastasi kylmällä äänellään ja vilkaisi poikaa Pohjolan pakkasta silmissään.

(Joo tää iPad v*****lee mulle, tai siis ei enää kun rakas Eero opetti mut opettaan sille vähän tapoja. Eli ei enää huolta. *vaaleahiuksisen)

Ei hyvä Jumala. Ihan kuin se, että hän menetti mahdollisuuden käydä kaupungilla ja että hänen oli määrä käsitellä uutta oppilasta ei olisi tarpeeksi, vaan tytöllä oli kaikenlisäksi vielä PMS-vaihe käynnissä! Arthur hillitsi halunsa ärähtää tytölle, ja yritti säilyttää herrasmies olemuksena, mutisten "Bollocks..." ennenkuin hän lähti viemään tyttöä eteenpäin.

"Rehtori varmaan innostuksissaan esitteli koulun sinulle? Vien sinut huoneeseesi rauhoittumaan. Mikä on nimesi?"

Kielo meinasi alkaa raivoamaan tuolle itsekeskeiselle pojalle, mutta sai vaivoin hillittyä itsensä, joten hän päätti ryhtyä mukaan leikkiin.
"Nimeni on edelleen Kielo Väinämöinen, vaikket sinä tai kukaan muukaan sillä tiedolla mitään tee. Minulla on parempiakin suunnitelmia kuin tuhlata aikaani täällä", tyttö sanoi täysin pokkana. Mieluummin hän kyllä olisi repinyt pojan pään irti ja jatkanut kirjansa lukemista.

"Voi, olen niin kovin pahoillani. Itsekin tekisin tällä hetkellä mitä tahansa muuta kuin opastaisin sinua. Tänne päin."

Hyvä ettei Arthur räjähtänyt. Mitä tyttö olisi tehnyt, jos hän ei auttaisi tätä? Sitä paitsi, kuvitteliko se pieni narttu, että hän oli maailman keskipiste? Mitä hän edes teki koulussa jossa ei halunnut olla? Arthur rukoili, ettei hänellä olisi Kielon kanssa yhtä ainuttakaan tuntia.

Kielo ei edes vaivautunut vastaamaan ja vain tuhahti ärtyneesti. Voi luoja, kenet minun pitää tappaa, että saisin olla rauhassa, Kielo ajatteli ärsyyntyneenä.

(itsesi? )

"Tässä on huoneesi. Et jaa sitä tällä hetkellä kenenkään kanssa. Hyvää päivänjatkoa!"

Sen sanottuaan, Arthur käännähti kannoillaan ja harppoi mahdollisimman nopeasti pois paikalta. Onneksi hän oli älynnyt ostaa vedenkeittimen, sillä hän todella tarvitsi kupin tai kaksi teetä juuri nyt.

(ahah, very funny)

Kielo pyöräytti silmiään ja oli onnessaan että poika oli älynnyt häipyä. Tyttö avasi huoneensa oven astuen sisälle. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ennen kuin lösähti sängylleen makaamaan. "Voi luoja, mikä päivä..."

Arthur käveli rauhalliseen tahtiin pääaulaan, miettien tuhlaisiko viimeiset teensä nyt vai säästelisikö hän niitä vielä. Hän alkoi jo rauhoittua jo hieman päästessään kauas Kielosta. Poika lysähti penkille huokaisten. Toivottavasti mitään odottamatonta ei sattuisi ensiviikolla.

Kielo katseli huoneensa kattoa raskaasti huokaisten. Hän sulki silmänsä väsymyksestä ja kääntyi makaamaan kyljelleen. Tyttö ajatteli perhettään ja sitä kuinka hän heitä inhosikaan ainakin tällä hetkellä. Hän antoi itselleen vihdoin luvan rentoutua ja vähän ajna päästä hän olikin jo kevyessä unessa.