Ivan Braginski - Venäjä

(siis olen nyt Ivan Braginski mutta aiempi nimimerkkini, jolla varasin tämän hahmon, oli qr0i joten älkää ihmetelkö sitä!)

Nimi: Ivan Braginski
Maa: Российская Федерация
Sukupuoli:[/b] mies
Ikä: Sanotaan nyt vaikka 26

Ulkonäkö: Ensivaikutelma ulkonäön perusteella hiukan lapsenomainen vaikka onkin 182 senttimetriä pitkä. Ruumiinrakennetta on vaikea arvioida kesät talvet yllä olevian talvivaatteiden kuten pitkän takin ja kaulahuivin takia. Silmät ovat violetit tai siniset, orvokinvärinen kuvaisi niitä varmaankin parhaiten. Nenä on aika huomiota herättävä, tyypillinen venäläinen nenä ja suu on melkein aina kaartunut iloiseen tai hiukan epävarmaan hymyyn, paitsi silloin kun hän on vihainen. Koskaan ei voi tietää milloin hän suuttuu ja silloin ympärille ilmestyy tummanviolettti aura josta voi jo päätellä mielialan.

Minä: Eh. Minun nimeni on Venäjä tai enäjän federaatio, oikein hauska tutustua~ Hmm, mistä aloittaisin? Voisin varmaankin kertoa hiukan itsestäni, da? Eikö se ollutkin tarkoitus?
Minä olen maailman suurin valtio. Tai valtioni on. Meillä on usein kylmä, enkä oikeastaan pidä siitä ollenkaan. Itse asiassa vihaan kylmyyttä ja talvea ja haaveeni onkin asua lämpimässä paikassa, jossa kasvaa paljon auringonkukkia. ^J^ Kuten jo sanoin, kotini on suuri ja minulle tulee usein yksinäistä, vaikka oikeastaan siellä asuu lisäkseni kolme muutakin valtiota; Viro, Latvia ja Liettua. He eivät kuitenkaan tunnu pitävän minusta, en tosin oikein ole vielä oppinut ymmärämään, miksi. Ei minulla ole oikeastaan muutenkaan ystäviä. Usein yritän hankkia niitä, mutta se onnistuu hyvin harvoin. Kuin kaikki pelkäisivät minua. Mutta eihän se voi olla niin, koska minä en ole pelottava.... En ainakaan koe itseäni millään lailla pelottavaksi. Ainoa tuntemani karmea ihminen on pikkusiskoni, joka haluaa kanssani naimisiin. Hän on hyvin kaunis, mutta myös hyvin kieroutunut.
Oh, ja minulla on toinenkin sisko. Isosisko, joka on minua hiukan lyhyempi ja aika köyhä. Hänellä ei ole koskaan varaa maksaa minulta ostamaansa öljyä.
Toivon, että meistä tulee ystäviä, sinusta ja minusta! Ethän voisi kieltäytyä, da? Ethän? Sillä et varmaankaan halua, että perheenjäsenesi katoavat yksi kerrallaan. Mutta päätös on luonnollisesti sinun~

Roolipelinäyte: Aurinko paistoi täydeltä terältä sisään Venäjän keittiön ikkunasta. Tämä oli yksi niitä harvoja päiviä, jolloin Venäjä tunsi itsensä iloiseksi, vaikka olikin talvi. Ulkona oli kuulas ja kirkas aamu ja hanki hohti kuin mijoonat timantit auringonvalon heijastuessa siitä kun Ivan katseli hymyillen ulos ikkunasta. Hän istui pöydän ääressä ja hänen edessään oli lautanen, jolla oli muutamia muruja. Nämä murut olivat olleet hänen aamiaisensa, venäläisellä kun oli tapana herätä harvinaisen aikaisin. Pöydällä oli myös kahvikuppi, mutta se ei ollut vielä aivan tyhjä. Tosin kahvi oli jo hiukan haalennut.

Yllättäen ovikello soi ja Venäjä käänsi katseensa uteliaana ovelle. Kuka sieltä tulisi tähän aikaan? Kello ei ollut vielä edes aamuyhdeksää, joten vieras oli tosiaan tullut epänormaaliin aikaan. Ivan nousi ylös ja käveli ovelle, avaten sen heti epäröimättä ja hymyili sen toisella puolella seisovalle henkilölle. Hymy oli kuitenkin vähällä hyytyä, kun hän näki, kuka siellä oli.

(Pahoittelen lyhyyttä, kirjoitin jo kerran samat asiat paljon pidempina mutta sitten sivu päivittyi ja kaikki katosi~ )

Harmillista, mutta eipä sille voi mitään. Kuitenkin, hakemus hyväksytty eli tervetuloa foorumille!