"Siis, niiku ihana"

Poika huokaisi. Hän tiesi, ettei todennäköisesti enää pääsisi tilanteestaan mihinkään, mutta yritti kuitenkin.

"Onko minun aivan pakko? Mitä jos Al- Siis mitä jos joku tunnistaa minut?"

Samalla Britti kuitenkin tiesi, että syvällä sisimmässään hän nautti tästä. Ristiinpukeutuminen oli aina ollut jotenkin väärän tuntuinen ajatus, mutta nyt kun hän oikeasti kokeili tätä, poika koki ylättävää mielihyvää havaitessaan todellakin pystyvänsä näyttämään tytöltä.

//Nyt kun olen tälläinen idioottimainen otus joka rakastaa osoittaa ihmisille, että oikeasti perustaa kaikki pelitoimintonsa tosiasioihin ja vähemmän sellaisiin, haluan todeta, että Arthur nauttii ristiinpukeutumisesta, sillä olen nähnyt aivan tarpeeksi (älyttömästi) Britti koomikkoja, jotka pukeutuvat sketseissä naisiksi, tai jopa esittävät ristiinpukeutujaa. Loppu.//

“Höpsis, ei kukaan sinua niiku voi tunnistaa! Kunhan peität kulmakarvat, ja käyttäydyt kuin nainen, kukaan ei voi tunnistaa sinua” Puola lohdutti.
Ulkona ei Puolan harmiksi ollut ketään.

"Käy-käyttäydyn kuin nainen... Tuota, miten, tarkkaanottaen?"

Arthur tarkisti huolellisesti ettei hänen kulmakarvoistaan näkynyt haituvaakaan, ja kateli sitten itseään melkeinpä tyytyväisenä peilistä. Ei huonompi, ei todellakaan. Hämäisi varmasti Alfrediakin... Ei siis sillä että hänellä olisi mitään väliä! Poika ravisti päätään unohtaakseen amerikkalaisen, tosin epäonnistui ja yritti keskittyä sisäiseen naiseensa.

//Ahahaa! Tämän ropen perään olen kuolannut jo jonkin aikaa ;P Nyt oli pakko tulla mukaan.... ette kai pure?//

Froya käveli käytävää pitkin kaulahuivi kaulassaan. Tyttö oli ollut kipeä jo muutaman päivän ja nyt oli pakko nousta pedistä ja hakea läksyt Arthurilta, jolle opettaja oli ne sysännyt. Britiltä riittäisi varmasti noin kymmenen sarkastista kommenttia tilaneeseen, mutta Froya oli varautunut ja varannut itsekin nasevia lausahduksia valmiiksi.

"Ok, Arthur... Tulen sinne nyt, joten toivon ettet ole alasti tai mitään!" tyttö huikkasi ja avasi Britin ja puolalaisen huoneen oven.

//Puremmehan me, mutta emme kovaa XP//

Arthur kuuli oven aukeavan. Noin miljardi eri ajatusta vilisti britin päässä yhtä aikaa, moni toivoen ettei sisääntulija ollut Alfred tai Francis. Poika kääntyi äärimmäisen hitaasti kannoillaan, rukoillen että hänen naamiointinsa todella oli niin hyvä kuin Feliks oli uskotellut ja yritti hätäisesti päästä yhteyteen sisäisen naisensa kanssa. Yllättyessään sisääntulijan henkilöllisyydestä Arthur paljasti itsensä yhdellä henkäyksellä.

"F-Froya?! Mitä sinä täällä?!"

Puola läimäytti kätensä Arthurin suun eteen salamannopeasti, ja hymyili ovesta tulijalle. "Froya! Mikä sattuma!! Pikku serkkuni ystävä tuli niiku juuri kyläilemään! Hänellä on nyt paha äänenmurros, joten hän ei kehtaa puhua... ainakaan paljon" Puola selosti.
"Mikä sinut niiku tänne tuo?"

Froya katsoi epäluuloisesti Puolalaista ja tämän "tuttavaa", joka oli kuulostanut erehdyttävästi joltakulta.

"Öhm... minun biti hagea läksyb Arthurilta" Froya sanoi nuhaisesti. "Migsi hibossa sinulla on habe?"

Britti kirosi itsensä ja Feliksin siinä samassa kolmentoista eri helvetin läpi ja takaisin. Miksi ihmeessä hän oli oikeasti suostunut tähän pelleilyyn? Poika huokaisi hiljaa ja toivoi, ettei Froyalla ollut ihan järjetön kiire niitten läksyjen kanssa. Niitä oli kyllä kasaantunut paljon, ja tyttö olisi voinut hakea niitä tasaisin väliajoin, mutta Arthur ei voinut nyt mitenkään vinoilla asiasta. Poika toivoi, että Feliks onnistuisi jotenkin käännyttämään Froyan jotta Arthur voisi muuttua taas pojaksi.

"Voi ei!" Puola henkäisi epäuskottavan pettyneen näköisenä, ja nosti kätensä otsalleen. "Arthur niiku karkasi viisi minuuttia sitten Alfredin kanssa... he sanoivat jotain, että Arthur oli raskaana, ja he pakenivat Alfredin valtioon" Puola sanoi.

Britiltä oli tippua silmät päästä. Raskaana?! Mitä hittoa Feliks oikein yritti selittää?! Luuliko tämä todella että Froya oikeasti uskoisi tuohon selitykseen sekuntiakaan?! Miehet eivät tule raskaaksi! Ja miten niin Alfred?! Arthur tarvitsi koko itsehillintänsä estääkseen itseään räjähtämästä ja paljastamasta oikeaa henkilöllisyyttään ja onnistui joten kuten vain puhisemaan hiljaa.