Nimi: Alfred F. Jones
Maa: Yhdysvallat/Amerikka
Sukupuoli: Mies
Ikä: 19
Ulkonäkö: Alfred on 177 senttimetriä pitkä. Hän omaa lyhyet, vaaleat hiukset, jotka yltävät takana juuri ja juuri niskan taakse ja edessä suunnilleen korvien tasolle. Silmät hänellä ovat siniset, ja hän käyttää ohutsankaisia silmälaseja. Yleisesti hän pukeutuu vihertävään univormuun, jonka alla on valkoinen kauluspaita. Lisäksi univormun päällä on ruskea nahkatakki, jonka vasemman puoleisessa rinnuksessa on ympyrän sisällä oleva tähti ja takana numero viisikymmentä.
Minä: Hei, olen Alfred F. Jones, paremmin minut tunnetaan Amerikkana! Tärkein asia joka minusta tulee tietää on, että olen sankari! Jos muita yhtään kuuntelee, olen kuulemma ärsyttävä, äänekäs ja typerä, mutta heitä nyt on turha kuunnella. Asun Tonyn kanssa, hän muuten on avaruusolento, joten turha edes väittää, ettei niitä ole olemassa! Ja… pelkään haamuja, mutta siitä nyt ei tietämättömille tarvitse sanoa mitään. Pidän teknologiasta, hampurilaisista ja Coca colasta. En pidä… no, Englannin ruuista ainakaan.
Roolipelinäyte:
Jos lähistöllä asuvat ihmiset eivät olisi jo tottuneet siihen, Alfred F. Jonesin talosta kuuluva karjunta olisi saanut heidät aika varmasti soittamaan poliisit paikalle. Mutta se oli vuosien mittaan jo käynyt melkeinpä rutiiniksi. Talon omistaja itse istui sohvallansa, pimennetyssä huoneessa, aiheuttaen tuon huudon. Ja Kanada yritti turhaan saada veljeänsä rauhoittumaan. Vasta tajuttuaan aukaista verhot ja sulkea television, Amerikkana tunnettu mies lopulta hiljeni, vaikka paniikki ja pakokauhu näkyi yhä hänen kasvoiltaan. Joka kerta sama asia, eikä hän vieläkään ollut tajunnut jättää kauhuelokuvia sikseen. Ja tuskin tulisi lähiaikoina niitä hylkäämäänkään.
’’Minä…’’, Kanada ei ehtinyt edes kunnolla aloittaa puhumistaan, kun Amerikka jo hyppäsi ylös ja läimäytti kätensä yhteen.
Tämän jälkeen hän suuntasi keittiöön ja olohuoneeseen jäänyt Kanada tiesi varsin hyvin mitä varten. Pian Alfred palasikin olohuoneeseen, kädessään juuri avattu Coca cola pullo. Äskeinen välikohtaus ei vaikuttanut enää haittaavan häntä. Ehkä syynä oli se, että kello läheni vasta kahta päivällä, kuka tietää. Hän lähti kuitenkin astelemaan pihalle, huomioimatta Kanadaa tai pöydälle jäänyttä limsapullojen pinoa
Tuosta näytteestä tuli kyllä aika kliseinen, mutta en nyt onnistunut mitään järkevääkään keksimään... Pahoittelen.
Ke Syys 14, 2011 6:57 pm kirjoittaja 
